Vieraana ultralegenda Jukka Kukkonen

Kuka on Jukka Kukkonen?

Jukkaa voi kutsua melkoiseksi pioneeriksi Suomalaisessa polku-ultrajuoksu skenessä. Ensimmäisen 126km polku-ultran hän juoksi 1986 omatoimisesti Malesian sademetsässä. Jukka on juossut legendaarisia kisoja kuten UTMB (170KM), Western states (100mailia), Tor des Geants (330km) SwissPeaks (360km) Comrades marathon (87km) ja monia muita ultria joista tuoreimmista suuri osa 160-360km. Toki pohjalla on myös maratoneja ja esim. Havaijin Ironman triatlonkisa. Voisi jopa kutsua lajilegendaksi Suomessa. 

Jukka on aktiivinen instagramissa ja tekee trailpodder podcastia. Jukka kävi kylässä ja äänitettiin jakso urheilevan vegaanin ravinnosta. Kuuntele täältä. Kokkailtiin ja maisteltiin kaupan tuotteita kuten Herkkä Snacks Pohjolan pataa ja Planet Amino voimakeksejä. Lopuksi Jukka lähti reppu täynnä energiaa valmistautumaan Lapin NUTS300 koitokseen. Mukaan lähti Minttusuklaa keksejä, Tailwindin recoverya ja Naked Endurance Fuelia 

Kysyin Jukalta muutaman kysymyksen ja seuraavassa vastaukset:

Millaista on olla vegaaniurheilija?

Mahtavaa! En pystyisi varmaan sexagenariaanina (60-69v) olemaan urheilija lainkaan, ellen olisi vegaani. Vai olenko sittenkään urheilija, kun iso osa yli 300 km kisoistani on sauvakävelyä? Pystyn kävelemään pitkiä matkoja ja jyrkkiä vuoria kuin Nietzsche, joka vihasi sisällä istumista. Toisaalta kulutan liiaksi aikaa huoltopisteillä kuin Kant, joka nautti ruokapöydän antimista tuntikausia ja vältti auringossa hikoilua.

Joka tapauksessa koen vahvasti kasviperäisen ravinnon edistävän kuntoa, terveyttä ja hyvinvointia. Liikkuminen luonnossa ympäristöä tarkkaillen ja linnunlaulua kuunnellen on hyväksi.

Lisäksi vegaanisuus on helppo ja halpa tapa suojella luontoa, eläimiä ja ihmiskuntaa. Se on mielestäni paras keino torjua luontokatoa ja ilmastonmuutosta.

On tämä 200-mailisten polku-ultrien kanssa taistelu joskus aika haastavaa. Aina en ole kaikissa kisoissa saanut huoltopisteillä vegaanista energiaa. Siksi suosin kisoja, jotka tarjoavat vegaanisia vaihtoehtoja. Valitettavasti kaikki kisajärjestäjät eivät aina lunasta lupauksiaan. Esimerkiksi Tahoe-järvellä 50km huoltoon tullessani tiedustelin, mitä vegaanista ravintoa heillä olisi tarjolla. Tyly vastaus kuului “Ei mitään!” Lisäksi repussani olleet Spring geelit on nyt todettu laboratoriomittauksissa sisältävän noin kolmanneksen mainostetuista kaloreista. Se johti keskeytykseen kun energiat loppuivat isoimmalla vuorella.

Paras saamani palvelu oli huhtikuussa Northern Traversella Englannissa, jossa huoltoon saapuessa sai valita useasta vegaanisesta vaihtoehdosta haluamansa. Lisäksi he toisinaan kokkailivat erikoisaterioita omien mieltymyksieni mukaisesti. Vuosi vuodelta vegaanisuus yleistyy ja tilanne kehittyy nopeasti myönteiseen suuntaan, mikä tuntuu hienolta. Vuosikymmen sitten kaikki oli vaikeampaa.

Miksi aloit vegaaniksi ja milloin?

Söin koko ikäni säännöllisesti paljon lihaa ja kalaa. Kaikkea eläinperäistä tuli mätettyä suusta alas vuoteen 2010 asti. Kuten Jung sanoi, ihmisen elämässä on kaksi eri vaihetta. Ennen vaihe 2 alkoi 20-30 vuotiaana, mutta nyt kun eliniät pitenee, vaihe 2 alkaa vasta 40-50 vuotiaana. Kakkosvaiheessan intuitiivinen daimioni, josta jo Sokrates ja Platon puhuivat, nousee avainasemaan. Lopetin alkoholin käytön totaalisestin 2002, kun täytin 40. Pojan syntymä vaikutti varmasti, samoin kuin muutamien menestyneiden vegaanisten ultrajuoksijoiden esimerkki.

2010 olin kokannut englantilaiselle vieraallemme vegaanisia aterioita, ja hän kehui niitä maukkaiksi. Sain idean kokeilla kuukauden verran vegaanina olemista. Aluksi vegaanisten reseptien opettelu vei aikansa. Erityisesti maitotuotteista (kuten vaniljakermajäätelö, jota upposi jopa litra päivässä) luopuminen oli minulle haastavampaa kuin nykyään, kun kaikesta löytyy nykyään kaupan hyllyltä vegaaninen versio valmiina. Kun kuukausi oli kulunut, en halunnut enää palata vanhaan, vaan olen jatkanut siitä lähtien vegaanisella linjalla. Analysoin tietokoneella kaikki mitä söin, ja varmistin että sain kaikkia ravintoaineita optimaalisen määrän. Ainoastaan D- ja B12-vitamiinit joudun ottamaan lisäravinteena.

Mitä muuta ekologista puuhailet?

Liityin pari vuotta sitten englantilaisen The Green Runners jäseneksi, joka on nyt maailmanlaajuinen yhteisö ekologisille juoksijoille - “A running community making changes for a fitter planet.” Neljä peruspilariamme ovat miten liikumme (move), syömme (eat), varustaudumme (kit up), ja tiedotamme (speak up). Jokaisen jäsenen on vuosittain julkaistava oma lupaus kehittyä (pledge) näiden asioiden suhteen.

Ploggailemme roskia maasta, valmistamme ja syömme kasvisruokia, kilpailemme ekologiset aspektit huomioivissa kisoissa, emme osta turhaa, kierrätämme, luemme kirjoja, jaamme kokemuksia somessa, kirjoitamme ja puhumme asiasta. Maineikkaat ultrajuoksijat Jasmin Paris (ensimmäisenä naisena Barkley finisher) ja Damian Hall (polkujuoksija - Spine Race voittaja, valmentaja - Jasmin Paris, kirjailija - We Can’t Run Away From This) ovat perustajajäseniä.

Minulla on IG:ssä trailplodder päätilin lisäksi aputili trailplogg3r tätä ekotoimintaa varten. Lisäksi trailpodder -podcastilla on oma tili. Ja ultrajuoksu_lukupiiri - kirjasuosituksiani voi tsekata sieltä.